Suomi ja innovaatiot osa 2

Suomen kilpailuetu verrattuna muuhun maailmaan on hävinnyt.

Suomen kilpailuvaltit teknologia, teollisuus ja korkeakoulutetut osaajat eivät enää riitä takaamaan valtion taloudellista tulevaisuutta tai maksamaan suurien sukupolvien eläkkeitä. Tuotanto on jo siirtynyt halvempiin maihin ja jättivaltiot panostavat myös koulukseen, Kiinasta ja Intiasta valmistuu molemmista vuosittain enemmän korkeakoulutettuja kuin täällä on asukkaita. On vain ajan kysymys milloin myös osaamisen markkinat siirtyvät itään.

Jorma Ollila totesi Eva:n “Nouseeko Suomi” – symposiumissa, että “Suomen talouden tulee nojata kulttuuriin ja sivistykseen, insinöörin ja humanistin yhteistyöhön.” Meidän pitäisi kilpailla vanhojen valttien sijasta markkina- ja kuluttajalähtöisillä innovaatioilla ja luovuudella. Insinöörejä täältä löytyy, mutta miten saadaan humanistit mukaan bisnekseen?

Ongelma on rakenteellinen. Suomen koulutuslaitoksen tehtävänä on edelleen synnyttää tehtaan osasia teolliseen yhteiskuntaan. Koulun penkillä oppii niukasti tietoa kaikesta niin hitaalla tahdilla, että se tappaa luovuuden. Yhteiskunnallisesti ihannoidaan enemmän suuria yrityksiä ja niiden johtoa, kuin yrittäjiä, yrittämistä tai uuden luomista. Uudenlaisia markkina- ja kuluttajalähtöisiä innovaatioita on käytännössä mahdotonta synnyttää, koska valtion rahat ja ohjelmat (Finnvera, Tekes, Sitra, TE-keskukset) ovat rakennettu tukemaan ja elvyttämään nykyistä bisnestä. Uusien yrittäjien vaihtoehdot ovatkin isot omat taskut tai yksityiset sijoittajat, joita täällä on harvakseltaan.

Toivotaan, että päättäjät heräävät ja saavat aikaan. Obaman ja valkoisen talon jengin motto kelpaisi myös meille: “Ei anneta hyvän kriisin mennä hukkaan.”